lauantai 14. syyskuuta 2013

Syntyhistoria

Suolaa haavoille -sarjakuvalla on pitkä syntyhistoria. Ensimmäisen kerran hoitotyön ja sarjakuvan yhteennaittaminen nousi esiin, kun piirtäjäkollegani vihjaisi Tehy-lehden etsivän sarjakuvaa vuonna 2005. Aloin pohtia millainen sarjan pitäisi olla, mutta suunnitteluprosessini perinpohjaisuus sai aikaan sen, että ennen kuin sain mitään paperille, oli lehti jo ehtinyt palkata sivuilleen toisen piirtäjän.

Jatkoin tyytyväisenä hoitajan töitä, mutta aina välillä tuli olo, että joitain työn herättämiä tunteita voisi purkaa paperille. Vuonna 2006 piirsin Lordi-sarjakuva-albumiin tarinan keuhkosyövästä, jossa yhtyeen jäsenet symboloivat tappavaa tautia.


Jälkikäteen ajatellen voi sanoa kohderyhmän olleen huonosti harkittu,
mutta näyte heijastaa hyvin prosessia, jossa hain jatkuvasti
sopivaa muotoa hoitotyön kuvaamiselle.

Vuonna 2007 sairaaloissa vallitsi kireä tunnelma. Töitä oli rutosti ja samaan aikaan hoitajien työtaistelu oli kärjistymässä joukkoirtisanoutumiseksi. Tuli olo, ettei kukaan enää puhunut hoitotyön syvimmästä olemuksesta, varsinkaan työn ilosta. Niinpä aloin kirjoittaa tarinoita oman osastoni hoitajia piristääkseni. Ensimmäinen kertoi vatsan toimituksesta:

Vatsan toimitus

Harri oli lonkkapotilas, joka ei kipujensa vuoksi ollut päässyt yli viikkoon ylös vuoteesta. Liikunnan puutteessa vatsa lakkaa helposti toimimasta, niin oli käynyt nytkin. – On päästävä pöntölle tai halkean! hän huusi. Tunne oli ollut jo eilen, mutta hän ei sanonut siitä mitään tuolloin vuorossa oleville naishoitajille. Ei siksi, että olisi ollut häpeissään, vaan siksi, että 190-senttisenä miehenä hän tunsi lonkkansa olevan turvassa vain samankokoisen miehen käsivarsilla.

Heivasin hänet siis huoneeseen tuomalleni wc-telineelle, jonka alle asetin portatiivin. Poistuin huoneesta muihin töihin suodakseni potilaalle työrauhan. 15 minuutin kuluttua soi kello. – Ei tule mitään! Tarvitsen peräruiskeen! hän sanoi. Kaivoin kaapista rektaaliputken, ison Klyxin ja Toilaxin. – Kokeillaan, josko näillä lähtisi.

Siirsin portatiivin syrjään ja suunnistin kohti peräaukkoa roikkuvat peräpukamat oppaanani. Yritin työntää rektaaliputkea sisään, mutta se taipui heti mutkalle. Uloste oli aivan huulilla, mutta suolenliikkeet olivat liian hiljaiset työntämään sitä ulos.

Vedin käsiini kahdet lateksihansikkaat päällekkäin ottaakseni niskaotteen vastustajastani. Kun sormeni sivelivät ulosteen päälakea, tiesin edessä olevan pitkän urakan. Se oli kivikova. En mitenkään saanut upotettua sormiani siihen. Koetin kiertää sormeni sen ympärille ja silloin vasta tajusin ongelman koko laajuuden. Kohde oli leveämpi kuin kämmeneni ja sileä kuin ohjus. En saanut siitä otetta. Olisin joutunut työntämään molemmat käteni sisään saadakseni kiskottua sen ulos. Harri voihki tuskasta jo muutaman sormen venyttäessä Anusta. Annoin hänen levätä hetken ja mietin mitä tehdä. Jos käytössä olisi ollut pora, olisin voinut tehdä ulostemassaan reiän ja sen jälkeen pehmittää sitä ruiskuttamalla Klyxiä ulosteen sisälle. Poraa ei ollut, ja muutenkin työasennossani näkyvyys oli niin onneton, että sukeltaminen teräasein kohti mustaa aukkoa olisi ollut riskialtista. Päätin selvitä urakasta käsikopelolla ja raa’alla voimalla.

Harrin puhistessa naama punaisena upotin sormeni uudestaan hänen peräaukkoonsa. Kiersin möykyn ympäri enkä voinut olla ihailematta sen tykinkuulamaisen jyhkeää olemusta. 350 astetta kierrettyään sormeni tapasivat pienen kolon. Upotin kynteni siihen ja aloin vetää. Harri ulvoi, kuula ei liikahtanutkaan, mutta siitä lohkesi kuitenkin pieni pala, joka putosi wc-telineen alle levittämälleni vuodesuojalle. Tutkin saalista. Normaali uloste painuu vetäessä kasaan, mutta tämä irtosi lastuina. Heikko kohta oli nyt löydetty, ja kuin leijona, joka on haistanut haavoittuneen antiloopin, kävin sen kimppuun. 20 minuuttia myöhemmin minulla oli lastuja lattialla pienen ihmisen normaaliulosteen verran. Ulosteen kokonaismassaan verrattuna olin kuitenkin vasta raapaissut pintaa, eikä ollut puhettakaan, että pökäle soljuisi sovinnolla ulos. Olin kuitenkin raivannut sen verran tilaa, että sain nyt sujautettua Klyxin sisään ulostemassaa pehmentämään. Puhelin soi. Harrin asiakas soitti, joten peräruiske sai vaikuttaa sen ajan, minkä myyntityö kesti.

Ansaitun lepohetken jälkeen kävimme taas työhön. Hiki virtasi niin hoitajan kuin hoidettavankin kasvoilta. Ulosteesta ei ollut tulla loppua. Kohta tulisi ruokakin. Kiitin onneani ja aseptista työjärjestystä siitä, että olin hoitanut toiset potilaat ensin. En huomannut peräruiskeen pehmittäneen ulostetta lainkaan, mutta syvemmälle, tuoreempiin kerroksiin päästyäni, sen koostumus pikkuhiljaa muuttui. Nyt se oli kuin kiven ja saven sekoitusta. Harri ähkyi ja kiroili, käskin häntä hengittämään. Pala palalta, pikku hiljaa vastarinta väheni. Viimeinen lohkare poksahti kuin tulppa vapauttaen suoleen kertyneet kaasut, joiden iloinen pörinä kuulosti korviimme linnunlaululta.

Pyyhimme liikutuksen kyyneleet silmäkulmistamme. Näytin Harrille työmme tulosta ja hän melkein pyörtyi. Hän kutsui minua mestariksi. Harkitsimme vakaasti saaliin punnitsemista ja valokuvaajan kutsumista paikalle. Totesimme veljellisen yhteisymmärryksen vallitessa, että tämän lähemmäs synnyttämistä mies ei pääse. Katsoimme maailmaa uusin silmin.


Tarina herätti riemastusta ja kirjoittelin niitä harvakseltaan lisää. Eräänä päivänä satuin ostamaan Teho-osaston ja Tohtori Housen ensimmäiset kaudet dvd-bokseina ja silmäni avautuivat. Tajusin, että maailma janoaa jatkuvajuonista strippisarjakuvaa sairaalamaailmasta. Tuumasta toimeen; kirjoitin muutaman tarinarungon ja yhden niistä valmiiksi käsikirjoitukseksi asti. Kaikki hahmot olivat eläimiä, siitä tuli sarjakuvan nimi: Karvainen hoitaja. Sitten ei muuta kuin piirtämään:




Tälle ajanjaksolle ajoittui myös näiden nettisivujen suunnittelu.
Siksi kaikki hahmot, joita sivustolla vilahtelee, ovat eläimiä.

Kirjoittelin yhä tarinoita, mutta mutkan kautta sain tietää, että ne alkoivat herättää ristiriitaisia tunteita. Omaa syytäni. Esimerkiksi tämä tarina alkoi olla liikaa:

Kalevi

Kalevi on vetänyt luomet silmiensä päälle peitoksi ja odottaa. Ovi käy, hoffatoffelien vieno suihke lähestyy vuodetta pysähtyen sen ääreen. Kalevin sydän hakkaa kiivaasti. – Kalevi?

Se on Ilona. Kalevi räväyttää silmänsä auki niin lujalla vauhdilla, että luomet jäävät hetkeksi pyörimään pupillien ylle kuin vapaaksi päästetyt rullakaihtimet. Nopeudella, joka jättäisi gepardinkin nielemään pölyä, hän heittää ylävartalonsa laidan yli kahmaistakseen hoitajan rinnat käsiinsä. Kädet pysähtyvät muuriin, joka ei suinkaan ole hoitajan tärkätty puku tai sen alle kätketyt brodeeratut rintaliivit, vaan Ilonan teräksinen ote hänen ranteistaan. Kalevin tavat tunnetaan.  - Sinulla on tänään suihkupäivä. Olet vuorossa heti lääkärinkierron jälkeen.

Ilonan irrotettua pihtiotteensa Kalevista tämä yrittää vielä kouraista hoitajaa takapuolesta, mutta sekin on jo lipunut hänen tavoittamattomiinsa. Purettuaan hetken kiukkuaan sängyn-laitoihin hän piristyy – Suihkupäivä…

Kalevilla on ikää jo päälle 70. Hän tuntee yhä vetoa nuoriin naisiin, vaikka ne ajat, jolloin tunne oli molemminpuolista, ovat muisto vain. Eivätkä nekään harvat suhteet koskaan kauaa kestäneet, siksi hänelle on jäänyt pakkomielteen omainen tarve naisten kosketteluun. Hän haluaa saman keskiarvon rintoja ja pyllyjä kuin muutkin miehet, jotta voisi aikanaan astua rehvakkaasti taivaan portista vertaistensa joukkoon. Pitkästä selibaatistaan huolimatta Kalevi ei ole heittänyt toivoaan. Hän kuljettaa aina kondomia lompakossaan, vaikkei sellaiselle ole ollut käyttöä 37 vuoteen. Kumin hän vaihtaa uuteen kerran kuukaudessa, ettei se haurastuisi ja repeäisi siementen syöksyessä mielipuolisen hurmion vallassa sitä vasten.

Viehätysvoiman katoaminen iän myötä on luonnon tapa estää miestä joutumasta naurunalaiseksi. Olisihan noloa, jos nuori neito lankeaisi vanhaan äijään vain huomatakseen, ettei tästä olekaan mitään iloa. Kalevikin on saanut huomata mieskuntoharjoituksia tehdessään, ettei ryhti ole enää entisensä. Itse asiassa, se on täysin veltto. Siinä missä aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet hyväksymään annettuna, että miehellä on aikansa, nykyiset isoisät uurastavat seksikoneina loppuun saakka. Kiitos sinisen pillerin.

Lääkäri kiertää huoneen, seisoo Kalevinkin vuoteen vieressä tovin ja antaa ohjeita sairaanhoitajalle. Kalevi ei kuule sanaakaan, puristaa vain vaiti lompakkoaan ja laatii suunnitelmaansa. Lääkärin lähdettyä Kalevi kaivaa sinisen pillerin esiin. Hän nakkaa sen suuhunsa, juo päälle lasin vettä ja alkaa odottaa Ilonaa.

Ilonaa ei kuulu, mutta pillerin vaikutus alkaa tuntua. Kalevin miehuus alkaa nousta – hitaasti mutta varmasti. Ensin se nujertaa painovoiman, pian se jo ottaa mittaa potilashousuista. Kalevi käy läpi suunnitelmaansa; Suihkuhuoneessa vain hän ja ilona. Ilona riisuisi hänet ammatillisen tyynesti, kunnes housujen alta paljastuva mahtava toteemi saisi hänet menettämään itsehillintänsä täysin. Jäykistyvät nännit puhkaisisivat tiensä läpi syntisten punaisten rintaliivien ja hoitajamekon. Rintaliivien tukirakennelmien murtuessa ei hoitajan univormu pystyisi pidättelemään esiin vyöryviä maitorauhasia. Kiimainen hoitaja repisi malttamattomana pois loputkin vaatteensa ja …

Kalevi yrittää hillitä ajatuksiaan, ettei laukeaisi ennen kuin pääsee suihkuun. Onneksi se hetki ei ole kaukana. Kalevi on halkeamaisillaan. Vihdoin käytävältä kuuluu askelia. Kalevi kätkee kondomipaketin suuhunsa, sillä sairaalavaatteissa ei ole taskuja. Himonsa keskelläkin Kalevi ymmärtää, ettei kiimaisten hoitajien kanssa kannata harjoittaa suojaamatonta seksiä.

Sisään astuvat Heikki ja hänen oppilaansa Esko.
– Huomenta Kalevi. Lääkäri määräsi kertakatetroinnin, jotta nähdään, onko virtsarakko tyhjentynyt kunnolla. Oppilas ei ole nähnyt tätä aikaisemmin, joten joudun selittämään hänelle, mitä tässä tapahtuu.

Kalevi on niin järkyttynyt, ettei saa sanaa suustaan.

– Kaikki tarvikkeet ovat nyt paikallaan ja minulla on kädessäni steriilit hanskat. Tartun toisella kädelläni lujasti kiinni peniksestä ja toiseen otan steriilit pänksit. Niillä nappaan keittosuolaan kostutetut taitokset ja alan pestä terskaa.

Kalevi herää järkytyksestään tuntiessaan toisen miehen käden erektionsa ympärillä. Hän yrittää käskeä miehiä lopettamaan, mutta kondomipaketti suussa estää puhumisen.

– Onpas tämä likainen. Kannattaa Esko sisäistää jo varhain, että veri ja ulosteet ovat hoitajan leipä. Ja se juusto, se kaivetaan esinahan alta tai varpaiden välistä. Noniin, katsohan nyt tarkkaan. Yleensä miesten katetrointi on sikäli vaikeaa, että veltto penis tahtoo valua katetrin alta pois. Nyt tässä on sopivasti jämäkkyyttä ja sisäänmenokulmakin on aivan oikea, noin 45 astetta. Otan kostutetun katetrin yhä steriilillä kädelläni ja alan työntää sitä hitaasti virtsaputkea pitkin kohti virtsarakkoa.

Kalevi säpsähtää. Penetroituminen penikseen on luonnonvastaista. Hän kokee joutuvansa raiskatuksi. Edes sininen pilleri ei enää pysty pitämään hänen miehuuttaan yllä. Hän sylkäisee kondomin suustaan ja hamuaa kaarimaljaa. On pakko oksentaa.

– Nyt virtsa alkaa virrata. Annetaan sen valua kunnes rakko on tyhjä. Noin. Sitten vedetään katetri varovasti pois. Valmista tuli. Kiitos Kalevi. Nyt pääset suihkuun.


Kirjoittaminen hiipui hiljalleeen ja keskityin taas muutamaksi vuodeksi hoitotyöhön. Sitten sain tehtäväkseni tehdä julisteen yötyön vaaroista. Terveysriskejä on niin paljon, että tekstiä oli jotenkin pakko keventää. Päädyin tekemään julisteen sarjakuvamuotoon, ja jo ensimmäisestä ruudusta tiesin, että tässä oli nyt se, mitä olin etsinyt.

Tarina julkaistiin Tehy-lehden vuoden 2011 viimeisessä
numerossa, ja se oli lähtölaukaus Suolaa haavoille -sarjakuvalle.

2 kommenttia:

  1. Oon fanittanu sun sarjakuvia jo pitkään, pettymys oli valtava kun muutamassa viimeisimmässä Tehy-lehdessä niitä ei ole enää näkynyt. Lähetin lehdelle palautettakin asiasta :( Julkaisetko niitä jossain muualla nykyään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MPR julkaisee sarjakuviaan nykyään taivaassa, sillä hän menehtyi 1. joulukuuta 2014.

      Poista